Kyl työlkin ellää mut kaupal rikastuu

Sisäinen kauppamieheni heräsi.

Dollarin kuvat eivät pyörineet silmissä, kun istuin kirpparilla myymässä kaverin vanhoja tavaroita, ehei! Taskuun tipahti tasan 110 ruplaa ja muiden pöydiltä löytyi tuplaten kaikkea jännää oman repun pohjalle.

Mutta kaupanteko on sosiaalisena tilanteena luontevaa kanssakäymistä parhaimmillaan. Sanojen ja hymyjen vaihtoa - joskus tavaroidenkin.

Kun oma roju löytää uuteen kotiin ja antaa toiselle edes hetkeksi hyvän mielen, niin hinnallakaan ei enää ole niin väliä. Ja kun omista pääsee eroon, voi paineitta tilalle ostaa jotain muuta.

Alas voittojen maksimointi! Loppupäivästä voi tavaroita jo jakaa ilman. Tosin ihmisluonnolle jo pienikin hinta tekee tavarasta hienomman ja tärkeämmän - arvokkaamman. Taatusi en heitä tätä pois, kun se maksoikin.

Jutustelua ja tavaroiden vaihtoa - siinä on pohja luonnolliselle talousjärjestelmälle. Ja kun vielä aurinkokin paistaa.




Tämä baraholka tapahtui Pyanaya grusha (Humalainen päärynä) -baarin terassilla Pietarissa viime sunnuntaina.

----

Sattumoisin torilta löytyi myös rintanappi kuvalla, jonka olin edellisenä iltana valinnut blogini tunnuskuvaksi.

Tosin seuraavanlaisella modifikaatiolla:

"За мир и разоружение"
(Rauhan ja aseistariisumisen puolesta)

oli saanut muodon

"Жутко бесит. Хочется взать и уебать"
(Raivostuttaa karseesti. Tekis mieli ottaa ja tökätä).

Aika aggressiiviselta tuo kyyhky näyttääkin.